Onko Merikarvia maailman parhaiten pidetty leijahiihtosalaisuus? kysyi Klaus Raunela Facebook-päivityksessään kevättalvella 2018. Kuvailu jatkui omakohtaisilla kokemuksilla siitä, miten Selkämeren kansallispuisto Merikarvian edustalla oli kevättalven kuukausien aikana tarjonnut kymmeniä kilometrejä jäätynyttä merenpintaa koettavaksi ja satoja pieniä saaria tutkittavaksi. Matala, kivinen vesistö on pakottanut jään muodostamaan tuhansia täydellisen muotoisia hyppyreitä maltillisesta villimpään, mikä tekee kokemuksesta leijahiihtäjälle ainutkertaisen: like nowhere else!
Onko Merikarvia maailman parhaiten pidetty leijahiihtosalaisuus?
Onko Merikarvia maailman parhaiten pidetty leijahiihtosalaisuus?
Onko Merikarvia maailman parhaiten pidetty leijahiihtosalaisuus? kysyi Klaus Raunela Facebook-päivityksessään kevättalvella 2018. Kuvailu jatkui omakohtaisilla kokemuksilla siitä, miten Selkämeren kansallispuisto Merikarvian edustalla oli kevättalven kuukausien aikana tarjonnut kymmeniä kilometrejä jäätynyttä merenpintaa koettavaksi ja satoja pieniä saaria tutkittavaksi. Matala, kivinen vesistö on pakottanut jään muodostamaan tuhansia täydellisen muotoisia hyppyreitä maltillisesta villimpään, mikä tekee kokemuksesta leijahiihtäjälle ainutkertaisen: like nowhere else!
Raunela on paluumuuttaja, joka palasi Suomeen keväällä 2017 avopuolisonsa Elinan kanssa Itävallassa autoteollisuuden palveluksessa vietettyjen vuosien jälkeen.
– Täällä ei tarvitse koskaan istua liikenneruuhkissa ja ympärillä on paljon enemmän rauhaa, tiivistää Raunela länsirannikon parhaita puolia.
Työnantaja löytyy edelleen samalta alalta, mikä näillä leveysasteilla tarkoittaa työtä ja myös asuntoa Uudessakaupungissa. Vapaapäivät ja lomat sen sijaan saavat pariskunnan kääntämään ratin kohti Merikarviaa. Siellä odottaa talo meren rannalla.
– Täällä ihan parasta on luonto. Kotipihasta pääsee merelle kesällä ja talvella. Toisaalta tämä paikka teettää myös aika paljon työtä, punnitsee Raunela.
Merikarvia on kärsinyt muuttotappioista, mutta se ei Raunelan mukaan kunnan palveluissa näy.
– Kovin monessa muussa reilun 3000 asukkaan paikassa ei taida olla vastaavia puitteita, jos miettii vaikka liikuntamahdollisuuksia. On uimahallia ja on jäähallia.
Punttisalilla hän treenikaverien jenkkiaksenttia ja kysyi sitten, mistä nuoret olivat kotoisin.
– He olivat NHL:n tulevaisuuden lupauksia Bostonista ja Detroitista, jotka pitivät jääkiekkoleiriään Merikarvialla, hämmästelee Raunela.
Raunelan isä on kotoisin Merikarvialta. Siksi hänkin on tottunut viettämään siellä paljon aikaa lapsesta asti. Mieleen piirtyy positiivisia muistoja.
– Kävin Porissa koulua, mutta kaveripiiri jäi koulun ulkopuolella kapeaksi. Kaverien saaminen oli Merikarvialla jotenkin mutkattomampaa. Tietysti sekin vaikutti, että vietimme paljon viikonloppuja täällä.
Elämä on houkutellut monet lapsuuden kaverit Merikarvialta maailmalle. Niin kävi myös Raunelalle, jonka opiskelut veivät Yhdysvaltoihin, Englantiin ja Saksaan, ja sitten työt Itävaltaan. Aina veri on kuitenkin vetänyt takaisin Merikarvialle, mistä myös puoliso on kotoisin.
– Ei Merikarvia meille välttämättä ainoa oikea paikka ole, mutta aina tänne on tullut palattua. Yksi lapsuudenkaverikin asuu edelleen naapurissa, summaa Raunela kotiseutukiintymystään.
No mutta, palataanpa siihen hiihtosurfaukseen. Mistä mies sen keksi?
– Aloin miettiä, että millä korvaan Alpit, hymyilee Keski-Euroopan jylhissä maisemissa laskettelusta nauttinut mies.
Välimerellä käyty leijasurffauskurssi antoi ensituntumaa lajiin, ja viime talvena leija yhdistettynä suksiin tarjosi vauhdin hurmaa ja luontokokemuksia Merikarvian jäillä.
– Toivottavasti ilmastonmuutos ei rajoita harrastusta tulevaisuudessa, miettii lajista innostunut Raunela.
Alkuperäinen teksti: Kreetta Haaslahti
Kuvat: Elina Viikilä ja Klaus Raunela
